Liikunta- ja kulttuurisetelit myös yksinyrittäjille

​Suomessa on satakahdeksankymmentätuhatta yksityisyrittäjää. Tämä tarkoittaa, että yli kuudellakymmenellä prosentilla yrittäjistä ei ole ulkopuolista työvoimaa, vaan yrittäjän on tehtävä kaikki itse. Siksi on outoa, että Suomi ei halua tukea yksinyrittäjien osaamista ja hyvinvointia. Veroviranomaisille on täysin ok, että yrittäjä voi vähentää verotuksessa työntekijän koulutus-, virkistys- ja liikuntakustannukset, mutta yrittäjä ei saa tehdä verovähennystä omista koulutus- tai liikuntakustannuksistaan.
Uskon, että verovähennyksen kaltainen tuki parantaisi yksinyrittäjien hyvinvoitia ja osaamista. Työmarkkinoilla työntekijöiden on jatkuvasti kehitettävä taitojaan voidakseen tehdä työnsä. Ei yksinkertaisesti ole järkevää jättää satakahdeksankymmentätuhatta yrittäjää työmarkkinoiden parhaan tietotaidon ulkopuolelle. Ei ole myöskään viisasta olla tukematta yksinyrittäjiä liikunnan harjoittamisessa. Puhumme nyt ihmisistä, jotka työskentelevät tavanomaiset kahdeksan tuntia, mutta lisäksi heidän on huolehdittava erilaisista lain vaatimista asioista, kuten kirjanpidosta ja ilmoituksista veroviranomaisille, myynninedistämisestä ja niin edelleen. Liikunta on tärkeä osa hyvinvointia, ja jos yrittäjien ajat ovat vaikeita, heidän on pidättäydyttävä asioista, jotka eivät tue toimeentuloa. Maksullinen liikunta, virkistystoiminta ja kulttuuri ovat usein tällaisia asioita, vaikka ne ovat erittäin tärkeitä yrittäjän hyvinvoinnille ja sekä sosiaaliselle verkostolle että ennen kaikkea koko maan taloudelle ja kilpailukyvylle.
Mielestäni tasa-arvon vuoksi myös yrittäjien olisi voitava nauttia koulutuksesta, liikunnasta ja kulttuurista kuten heidän työntekijänsä, ja heillä olisi oltava oikeus verovähennyksiin. Itsenäisissä ammatinharjoittajissa ja mikroyrittäjissä, jotka työllistävät itsensä, on valtavasti potentiaalia, joten meidän ei pitäisi uuvuttaa heitä.