Elettiin syyskuuta 2013. Kävin kolmen tunnin puhelinkeskustelun ystäväni Sonja Hedinin kanssa. Puhuimme kaikista mahdollisista asioista maan ja taivaan välillä. Puheet eksyivät politiikkaan ja harmittelimme, miksi ei ollut olemassa sellaista puoluetta, jossa voisi ajaa asioita avoimesti sydämellään? Kaikissa puolueissa oli jotain hyvää, mutta jotain oleellista niistä kuitenkin puuttui.

Ajattelimme, että varmasti jokaisesta puolueesta löytyy sydämellä tekijöitä, mutta miksi heistä ei kuulu mitään? Mikä on niin suuri este, että se saa heidät vaikenemaan? Onko kyseessä pelko siitä, että heitä ei oteta enää vakavasti, jos he alkaisivat ottaa sydämen vahvaksi päätöksentekijäksi järjen rinnalle ja ajaa asioita rakkauden näkökulmasta? Eiväthän sellaiset asiat sovi politiikkaan!

Tuon keskustelun ohessa puhuimme siitä kuinka mahtavaa olisi, jos löytyisi sydämellä tekijöiden puolue, ihmisten puolue. Puolue, joka ei pelkäisi uhmata rahavallan luomia illuusioita, joka uskaltaisi edistää vaihtoehtoisten hoitomuotojen asemaa perusterveydenhuollon rinnalle ja joka ottaisi aina huomioon ympäristön hyvinvoinnin päätöksenteoissaan.

Tälle puolueelle olisi sydämen asia saada teollisuuden toimijat ottamaan vastuu kaikesta toiminnastaan ja sen tuloksista. Tämä puolue haluaisi ihmiskunnan ja planeettamme parasta. Raha ei olisi se, joka ohjailee ja ajaa toimintaa, raha ei olisi enää isäntä, vaan se olisi meidän kaikkien renki. Siinä sen ajatuksen sitten heitimme ilmoille:

”Mitä jos perustetaan sellainen puolue? Eihän siinä ole kyllä mitään järkeä näin äkkiseltään, mutta sydäntä siinä on sitäkin enemmän.”

En muista, koska olisin viimeksi ollut niin järjettömän innoissani jostain asiasta ja toisaalta myös vähän kauhuissani siitä, mihin sitä ollaan lähdössä. Itselleni iso alkuun paneva voima on ollut rakkaus ja se kaikki, mitä mieheni kanssa koimme hänen sairastuttua syöpään.

6.12.2013 pidettiin Kristallipuolue ry:n perustamiskokous viiden muutosvoimaisen naisen kanssa, joista yksi oli pitkään hallituksessa toiminut Maiju Kytösaho. Ne ystävät, joille olimme hankkeesta kertoneet, tukivat meitä myös täysillä.

2.4.2014 näkyi yhdistysrekisterissä merkintä että Kristallipuolue ry on virallisesti rekisteröity. 7.4.2014 saimme yhdistyksen paperit hyppysiimme. Tuli paljon mahtavia yhteydenottoja: ”Tätä on odotettu. Nyt alkoi vasta politiikka kiinnostamaan, kun puhutaan sydämellä tekemisestä.” Emme olleet siis väärässä: poliittiselta rintamalta puuttui jotain oleellista. Se oli välittäminen ja rakkaus kaikkea olevaista kohtaan.

2010-luvulla ei kuitenkaan ollut vielä aika. Olimme silti varmoja siitä mitä teemme, sekä puolueesta – sydämen ja rakkauden pohjalta. Tiesimme, että aika on vielä joskus.

Nykypolitiikkaa seuratessa 2010-luvun lopulla on tuntunut siltä, ettei kukaan päättäjistä uskalla oikeasti ajaa ihmisten asioita, koska rahan valta on aivopessyt päättäjät luulemaan, totuuden olevan se, minkä rahan valta määrittelee. Päätöksiä tehdään pelkästään taloudellisista lähtökohdista. Ajatellaan, että kaikki muu vie tuhoon. Rahan valta ja pelolla ohjaaminen on näyttänyt jo meille, mihin se pystyy. Se pystyy luomaan eriarvoisuutta, se tarkoittaa lisää rahaa niille, joilla sitä on jo paljon entuudestaan. Silloin väistämättä osa ihmiskunnasta joutuu elämään köyhyydessä.

Nykyisessä päätöksenteossa tuntuu vallitsevan käsitys, että jos ihminen on köyhä, pienyrittäjä tai keskituloinen, heitä pidetään vähempi arvoisina ja heitä voidaan sen vuoksi loputtomasti rangaista. Raha ja valta ratkaisevat, rahaa palvotaan ja näissä ympyröissä ei inhimillisyydelle jätetä mitään sijaa. Kuinka paljon ihmisen pitää omistaa tullakseen onnelliseksi?

Vanhukset, mielenterveysongelmaiset ja muuten työkyvyttömäksi joutuneet kokevat olevansa taakkana yhteiskunnalle, jossa heistä ei ole mitään hyötyä. Eihän tämä voi olla hyvinvointiyhteiskuntamme kuva! Haluavatko ihmiset sen olevan näin? En usko. Tämä on kuitenkin kylmä totuus monen tässä maassa asuvan ihmisen kokemuksesta sen suhteen, miten vähän heitä arvostetaan ja miten vähän heistä välitetään maassamme.

Rakkaus loistaa poissaolollaan kaikessa, mitä päättäjät ovat tehneet viimeisten vuosien aikana. Monet jotka ovat yhteiskunnan näkökulmasta ‘”hyödyttömiä’”, koska eivät tuo tuloja, olisivat kuitenkin halukkaita tekemään yhteistä hyvää omalla panoksellaan. Huomionarvoista on, että monet sitä jo tekevätkin osallistumalla esim. vapaaehtoistyöhön. Työtä riittää maailmassa, ja kaikki arvokas työ ei ole rahassa mitattavissa.

Eikö onnellisuuteen riitä, että ihminen voi selkeästi paremmin, saa takaisin toimintakykynsä, terveytensä ja voimansa? Tarvitaanko siihen rahaa ja valtaa?

Missä vaiheessa tietoisuus herää terveydenhuollossa, milloin siellä toimivat toteavat, etteivät he halua jatkaa enää tällä tavoin? Terveydenhuollossa työskentelevät tahtovat varmasti nytkin ihmisten parasta, mutta heidät on opetettu uskomaan yhteen totuuteen terveydenhoidosta, mikä on hyvin oire- ja lääkehoito -keskeinen lähestymistapa.

Jos joku riveissä yrittää tuoda uutta tietoa ja ajattelua, niin se yleensä torpataan tehokkaasti: ”Sitä ei ole tieteellisesti tutkittu”. Toivon siihen tulevan muutoksen. Saman ajattelun vallassa olen itsekin joskus elänyt ja uskonut tekeväni suurta hyvää siihen yhteen totuuteen uskoen ja kaikki muu on ollut vain ‘”huuhaata’”.

Me tarvitsemme lääkkeitä, mutta pitkäjänteinen hoito ei voi perustua pelkkään oireiden hoitoon, vaan pitäisi aina selvittää syy, miksi tämä ihminen on sairas. Ihmiskeho on äärettömän viisas eikä se huvikseen sairastele, vaan sairastumisella on aina meille jokin viesti.

​