Ajatuksia pelkojen kohtaamisesta ja luottamuksesta elämään

Toivo ja Valo Nämä kortit nostin tänä aamuna nauttiessani auringon säteistä, jotka tulivat sisään asuinpaikkani ikkunasta. Isoja kortteja: tähti (Toivo) ja aurinko (Valo). Isoja, tulossa olevia, asioita.

Olen miettinyt elämäntehtävääni, varsinkin viimeisen vuoden aikana. Mikä tarkoitus on niillä elämäni “tragedioilla”, jotka ovat päätyneet viisaudeksi, voimaksi ja kiitollisuudeksi? Oman itsensä kasvaminen henkisesti ja puhdistuminen negatiivisista energioista toki, mutta entä sen jälkeen ja sen lisäksi?

Nykyisessä työssäni odottaa erilainen arvomaailma: teknologia ja rahalähtöinen ajattelu sekä niiden edistäminen. En usko, että tämän kaiken käymäni tien tarkoitus on palvella nykymallisen yhteiskunnan voimistamista ja lisätä ihmisen etääntymistä luonnosta.

Varautuminen Viimeisten viikkojen aikana olen jutellut parin läheiseni kanssa ja ehdottanut heille, että tankkaisivat autonsa ja hankkisivat tärkeimpiä ruokia, mitä eivät voi itse kasvattaa tai hankkia läheltä. Jo ehkä tänä vuonna kaatuu moni järjestelmä ja länsimainen yhteiskunta ajaa itsensä alas.

Samaan aikaan neuvoissani on ristiriita.

Kaksi tuhatta vuotta sitten eräs valaistunut vaeltaja opetti, että meille tulee eteemme kaikki tarpeellinen: siksi ei tarvitse pelätä pulaa, vaan luottaa. Kaikki tulee. Hän opetti, ettei linnutkaan kerää varastoon, mutta silti niille tulee kaikki tarpeellinen. Miksi meidän pitäisi?

Tämän opetuksen mukaan ovat jotkut viisaat kansat eläneet, mm. Australian aboriginaalit. He lähtevät erämaahan ilman eväitä, tietäen, että juoma ja ruoka kyllä järjestyy. Tuhansia vuosia he ovat tehneet näin. Länsimainen ihminen on vieraantunut luonnosta ja sulautunut yhteiskuntajärjestelmäänsä. Tätäkö se tarkoittaa käytännössä; emmekö usko selviävämme rakennelman kaatuessa?

Pelko ja teknologia Pelosta on puhuttu paljon. Tulevaisuuden ja muiden ihmisten pelko on lopulta itsensä pelkäämistä peilien kautta. Ihmiset pelkäävät nähdä itseään, siksi vapaat hetket eletään virtuaalitodellisuudessa, koska huomion suuntaaminen itseensä nostaisi liian kipeitä asioita pintaan.

Jos ihmiset sammuttaisivat kännykän, tietokoneen ja tv:n, suurin osa meidän ongelmista poistuisi, kun itsensä kohtaamisen kautta pelko poistuisi. Teknologia auttaa meitä huijaamaan itseämme ja se on helppo tie omaksua.

Jokainen kuitenkin kohtaa nämä asiat jossain vaiheessa. Mitä tietoisemmin kohdaten sitä vähemmän kärsien.

Oman pelkoni kohtaan pian, hyväksymällä jo sen, minkä olen tiennyt pitkään.

Hetken päästä kokoonnun johtajien ja asiantuntijoiden kanssa miettimään metaversumin edistämistä. Kuinka kauan ”elän” tätä kaksoiselämää ja huijaan lisää itseäni?

Joku on joskus sanonut, että siinä, missä sinulla on eniten opittavaa, siinä opetat parhaiten.

Inka Julkaisemme kirjoituksen nimimerkillä.