Overtonin ikkuna poliittisten päätösten selittäjänä

18.11.2021

Politiikan ymmärtäminen on useimmille vaikeata. Suurin syy tälle on se, että asioita käsitellään monimutkaisten ideologioiden tasolla, eikä ymmärrettävien yksinkertaisten konseptien kautta.

Mielestäni politiikan ymmärtämiseksi ​ainoa relevantti poliittinen akseli on vallan keskittäminen suhteessa yksilön vapauteen. Tämä lähestymistapa tekee kaikesta ymmärrettävää ilman eri poliittisten ideologioiden ja jargonin sisäistämistä.

Amerikkalainen ajatushautomo Mackinac Center for Public Policy on tehnyt kuuluisaksi poliittisen tutkimuksen konseptinsa Overtonin ikkuna (eng. Overton Window). Se kuvaa poliittisen mielipiteen toteuttamiskelpoisuutta spektrillä enemmän vapautta <–> vähemmän vapautta

Kuva: Antti Korpelainen

Toteuttamiskelpoisuus viittaa yksittäisen poliittisen idean julkiseen hyväksyntään ja siten demokratiassa sen todennäköisyyteen tulla viedyksi käytäntöön poliittisena päätöksenä.

Törmäsin itse tähän konseptiin alunperin Vihreiden aktiivina, kun eri keskusteluissa analysoitiin päästövähennystoimenpiteiden toteuttamiskelpoisuutta – siis julkista hyväksyntää kontrollin lisäämiselle. Lisäksi sitä näkee käytettävän amerikkalaisissa poliittisissa analyyseissä, kuten tässä Voxin analyysissä Trumpin rajusta retoriikasta. Suomessa Overtonin ikkunaan viitataan lähinnä satunnaisissa poliitiikkaa käsittelevissä blogeissa.

Overtonin ikkunan tarjoamaan kehikkoon voi iskeä minkä tahansa poliittisen ulottuvuuden, kuten esimerkiksi peruskoulutuksen järjestämisen.

Tässä esimerkissä vapauden ääripäässä on täysi vapaus oppivelvollisuudesta ja kontrollin ääripäässä on kaikkien koululaisten pakko osallistua liittovaltion kontrolloimiin kouluihin. Ajan myötä ikkuna liikkuu, laajenee tai supistuu, mikä tekee yksittäisestä ideasta joko enemmän tai vähemmän hyväksyttävämmän.

Konseptin nimennyt Joseph Lehman toteaa, että poliitikot eivät itse liikuta ikkunaa, vaan poliitikot vain mukautuvat siihen. Toisin sanoen poliittisen idean toteuttamiskelpoisuus ei liity poliitikkoihin, vaan ikkunaan eli julkiseen hyväksyttävyyteen. Poliitikkojen on tehtävä ehdotuksia ikkunan sisällä, sillä muuten he riskeeraavat oman vaalimenestyksensä vaikuttaessaan ääriajattelijoilta.

Jos oletamme, että valtamedia heijastaa kansan mielipiteitä, voidaan Overtonin ikkunan liikkeitä havaita tutkimalla historiallisia lehtiartikkeleita. Esimerkiksi EU- ja ilmastoasioissa on helppo havainnoida, että mitä pidemmälle 2000-luku on edennyt, sitä vähemmälle kriittiset äänet ovat jääneet. Toisin sanoen voimme todeta Overtonin ikkunan liikkuneen näissä asioissa alaspäin kohti kontrollia.

Ottaessamme kyynisemmän näkökulman voimme havainnoida, että valtamedia ei edusta läheskään koko kansan mielipidettä, ja että monet yksilöt uskovat kaiken mediastaan saamansa informaation ilman kritiikkiä. Esimerkkejä median proaktiivisesta toiminnasta on helppo löytää.

Kuva: Ilta-Sanomat 21.7.2010

Tällöin herää kysymys: Ohjataanko Overtonin ikkunaa?

Jos ikkunan liikkeitä ohjattaisiin, se voitaisiin tehdä esimerkiksi näin:

1. Sensuroidaan mielipiteitä siinä päässä, josta ikkunaa liikutetaan pois. Ei anneta näkyvyyttä valtamediassa. Bannataan tai shadowbannataan yksilöitä sosiaalisessa mediassa. Tarvittaessa mustamaalataan yksilöitä esim. hulluina, rasisteina, fasisteina tai äärioikeistolaisina.

2. Korostetaan mielipiteitä siinä päässä, johon ikkunaa halutaan liikuttaa. Annetaan rajuillekin mielipiteille näkyvyyttä. Mainostetaan oikeamielisiä sosiaalisen median vaikuttajia valtamediassa ja algoritmeilla. Tarvittaessa voimistetaan hyväksyttävyyttä erilaisilla palkinnoilla ja tunnustuksilla.

Suuri valta on esimerkiksi siinä, keitä ovat ne asiantuntija-auktoriteetit, jotka ääneen päästetään. Ruohonjuuritason painetta voidaan luoda rahoittamalla oikeita radikaaleja ääniä. Erilaiset kriisit luovat mahdollisuuksia nopeillekin muutoksille.

Kristallipuolueessa pyrimme kaikessa toiminnassamme seuraamaan omaa sydämemme ääntä eli toisin sanoen omaatuntoamme. Nykyisessä poliittisessa ilmastossa tämä johtaa usein siihen, että Overtonin ikkunassa mielipiteemme ovat radikaaleja tai jopa mahdottomia. Tämä johtaa helposti mielipiteen laimentamiseen, jotta se olisi massoille hyväksyttävämpää.

Kuitenkin joka kerta kun huomioimme ikkunan sijainnin mielipiteissämme, alistumme todennäköisesti ohjatulle vastakkainasettelun poliittiselle teatterille. Kuten Noam Chomsky sanoi:

“Fiksu tapa pitää ihmiset passiivisena ja tottelevaisena on tiukasti rajoittaa hyväksyttävän mielipiteen spektriä, mutta sallia erittäin eloisa debatti tämän spektrin sisällä – jopa kannustaa kriittisempiä ja toisinajattelevia näkemyksiä. Tämä antaa ihmisille tunteen, että vapaata ajattelua on meneillään, vaikka koko ajan systeemin oletuksia vahvistetaan debatin alueelle laitetuilla rajoilla.”

Kannustankin huomioimaan yleisen mielipiteen, mutta silti rohkeasti puhumaan omaa totuuttaan – suoraan sydämestään

Antti Korpelainen