Teesi 11
Päihdepolitiikka on nykyaikaistettava.
Rangaistuksiin perustuvat kieltolait päihteiden käytössä ovat jo osoittaneet toimimattomuutensa.
Suomen on haettava mallia maista, joissa muutokset ovat tuoneet näkyviä hyötyjä, ja soveltaa niitä omaan kulttuuriimme.
Päihdepolitiikka on aiheena hyvin haasteellinen.
Päihteiden vastustajat sekä puolustajat argumentoivat todella usein niiden olemassaoloon voimakkaasti ja useimmiten tunteella, välittämättä niistä tutkimuksista ja kokemuksista, joita maailmanlaajuisesti on saatu.
Otetaan esimerkki:
”Huumeidenkäytön rangaistavuudesta pitää luopua. Toimintatapoja tulee arvioida aika ajoin uudelleen. Tämä koskee myös huumepolitiikkaa. Huumausaineiden käytön rangaistavuuden tarpeellisuudesta tulisi käydä laaja yhteiskunnallinen keskustelu. Mielestämme huumeiden käyttöön tulisi puuttua pikemminkin sosiaali- ja terveydenhuollon keinoin kuin rikoslailla ja rangaistuksilla.”
Ylläoleva teksti on kansainvälisiin tutkimustuloksiin perustuvaa, ja se on kopioitu suoraan Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen sivuilta, kuten myös tämä: ”Käytön rangaistavuudesta luopumista tukevat monet kansainväliset järjestöt, kuten WHO ja Global Commission on Drug Policy, jotka esittävät, että huumeiden käyttöön tulisi puuttua muutoin kuin käyttäjiä rankaisemalla. Tämä koskisi kaikkia huumausaineita.”
Vaikka huumeiden käyttö ei olisi enää rikos, käyttö voi silti olla kielletty ja lievästi rangaistava rike, kuten vaikkapa matkaliputta matkustaminen tai väärin parkkeeraaminen. Rike ei kuuluisi rikosoikeuden vaan hallinto-oikeuden piiriin. Esimerkiksi Portugalissa suhtaudutaan tällä tavoin kaikkien huumausaineiden käyttöön: Jos henkilöltä löydetään huumausainetta korkeintaan kymmenen päivän tarpeisiin, asia käsitellään hallinnollisena rikkeenä. Käyttäjä ei lähtökohtaisesti saa rangaistusta, vaan asia käsitellään seuraamuslautakunnassa, josta käyttäjä voidaan esimerkiksi ohjata hoitoon.
Ensikertalaisen kohdalla asia voidaan jättää sikseen, mutta jos kiinnijääminen toistuu, voidaan antaa rikesakko. Periaate on melko samanlainen kuin silloin, kun Suomessa poliisi löytää alaikäiseltä alkoholia: annetaan vahva signaali siitä, ettei kyse ole hyväksyttävästä toiminnasta, ja asiaan puututaan, muttei kuitenkaan rikosoikeudellisin keinoin.
Huumeiden, mukaan lukien mm. alkoholi ja reseptilääkkeet, käyttöä tulisi tarkastella yksilön ja yhteisön terveyden sekä hyvinvoinnin näkökulmasta. Tällä hetkellä elämme yhteiskunnassa jonka säännöt ja lait perustuvat usein taloudelliseen voitontavoitteluun, ollen moraalisesti sekä eettisesti usein niin vääristyneitä, että ihmiset eivät sopeudu niiden ehdoilla toimivaan elämäntapaan. Ikävä kyllä, yhteiskuntajärjestelmämme aiheuttaa pahoinvointia niin monella erilaisella tasolla, että on vain luonnollista, että niiden ongelmien käsittelyyn tai pakenemiseen haetaan apua erilaisista päihdyttävistä aineista.
Tarvitsemme kansallisen päihdeohjelman, jossa huumeista puhutaan avoimesti ja totuudenmukaisesti, jolloin se on myös uskottavaa. Huumausaineita on monenlaisia ja niiden vaikutukset ovat yhtälailla hyvin erilaisia, puhumattakaan siitä että ne myös vaikuttavat hyvin yksilöllisesti ihmisiin. Päihdepolitiikkaa muutettaessa on myös huomioitava erittäin tarkkaan kansalliset piirteemme, jotta saamme kansaamme vaivaavat päihdeongelmat laskemaan mahdollisimman tehokkaasti. Onneksemme saamme hakea neuvoja monista niistä maista joissa muutoksia on jo tehty onnistunein tuloksin.
Päihdekäytön lisäksi huumausaineita voidaan käyttää lääkkeinä. Kemiallisesti valmistetut ja patentoitavissa olevat huumeet, eli lääkkeet ovat jo kaikille tuttuja. Kuitenkin, tälläkin hetkellä on käynnissä lukuisia tutkimuksia joissa käytetään laittomiksi luokiteltuja aineisosia, muun muassa luonnossa luontaisesti kasvavia kasveja. Kasvilääkinnän vaikutuksista erilaisiin mielen ja kehon sairauksiin, on saatu todella lupaavia tuloksia.
Myös Suomessakin tulemme heräämään siihen, että patentoimattomilla kasvilääkkeillä voi olla paljon potentiaalia ihmisten hyvinvoinnin ja terveyden kannalta. Olisi vähintäänkin harmillista olla tutkimatta tuota potentiaalia vain sen takia, että olemme joskus menneisyydessä tehneet joistain aineista laittomia, syistä jotka eivät perustu tieteelliseen tutkimukseen ihmisen hyvinvoinnista.